Hei Katjusha,
huomenna alkaa tapahtua. Tapaamme sinun ja Veeran kanssa maahanmuuttajanaisprojektia miettien. Itse sain taas intoa, kun tämän aamun (ke 6.10.2010) telkkarissa, taisi olla uutisisssa, esiteltiin turkulaisten mamunaisten Daisy-projekti. Mukana on muun muassa sikäläiset Martat, joiden avulla mamunaiset tutustuvat suomalaiseen ruokaperinteeseen.
Pitäisiköhän meidän olla vaikkapa Ekumeeniset Martat, kun tekisi mieli houkutella Vihreiden pastori Heli Heikkinen tähän juttuun mukaan? Houkuttelin jo blogin kolmanneksi kirjoittajaksi - ja pitääkin siitä heittää Heliä tekstarilla.
Olisiko sinulla Katja tähän mietittynä lisää kirjoittajia? Minusta olisi hauska, jos tämä olisi lapinlahtelaisten ekumeenis-anarkisti-Marttojen kirjoitussarja. Itse valtakunnan päämartta on muuten teologi ja anarkisti-Martta.
Innostuin turkulaisten Daisy-uutisista sen vuoksi, että itse nautin suunnattomasti, kun muinoin 90-luvulla Kuopiossa osallistuin Marttojen eritrealaiseen ruokailtaan. Oli Kuopion eritrealaiset ohjaajat ja sitten teimme eritrealaista ruokaa sekä tietysti illan päätteksi söimme teoksemme.
Aviomies Matti tosin on kyllästynyt meikäläisen curry-pitoisiin ruokiin. Somalialaiselta ystävältäni opin joskus ammoin, että edellisenä päivänä yli jääneet keitetyt perunat voi paistaa sipulin ja runsaan curryn kera. Aluksi lapset sanoivat, että äiti, ethän koskaan enää tee niitä intiaanilaisia perunoita, mutta nyt Maria jo oma-aloitteisesti pyytää curryperunoita.
Matin ruokakulttuurikoulutus on hieman kesken ja niinpä Matin mielestä minun olisi syytä mennä suomalaisen perinneruoan kurssille.
Hah, mutta vakavasti ottaen. Olisi mukava opetella mykykeiton tekeminen. Ryhmässä se olisi mukavampaa. Sen huomasin eilen Hakevan Hapankaalin kurssilla SPR:n Hoijakassa. Kaalin tylsä silpominen ja yleiskoneelle huruttelu oli paljon hauskempaa, kun ympärillä sorisi ja porisi puhelias seura.
Minulla olisi mykykeittokurssille opettajakin. Nerkoon Kumpulaisen Airi sen ainakin taitaa.
Luen parhaillaan Liken julkaisemaa Hullua naista ja kirjassa elokuvaohjaaja Saara Cantell totesi äitiyden olevan poliittista.
Cantell kirjoittaa: "Nyt kun hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan iloisesti ja yhteistuumin alas, kunnallisen päivähoidon kaltaiset edellisten sukupolvien tasa-arvotaistelujen tulokset demonisoidaan lapsen parhaaseen vetoamalla." Cantell viittaa Timo T. A. Mikkosen uuden rouvan Nina Mikkosen aloittamaan keskusteluun kotiäitiydestä. Cantellinkin mielestä on jotenkin ikävää, että kotiäitikeskustelu meni Sarah Palin -tasolle ja sitä viljelivät uuskonservatiivit.
Edelleenkin poden sitä, että jouduin jättämään tytöt päivähoitajalle äitiyslomieni lopuksi. Prekaariäidin oli lähdettävä töihin eikä lasten biologisesta isästä ollut jäämään kotiin. En ranskalaisfeministi Elisabeth Badinterin tapaan kiroa asioita, jotka liittyvät pienten lasten äitiyteen ja jotka Cantell, kuten myös minä, koki äitiydessä antoisimmaksi: pitkä imetys, perhepeti ja kantoliina - no, minulla oli käytetty rintareppu, sillä kantoliinakin oli liian kallis investointi meidän perheelle.
Rosa Meriläinen kirjoittaa Hullussa akassa tavallaan ruumiillisuudesta. Kuvasi koskettavalla tavalla isomummua hoitokodissa ja sitä, kuinka isomummun pissattaminen on hoivaamista eli rakkautta. Minäkin olen luvannut vaihtaa lasteni biologisen isän vaipat sitten, kun hän tulee siihen ikään. Oletan tietysti itsestäänselvästi, että minun vaippani vaihdetaan myöhemmin myös. Kuka sen sitten tekeekään.
Niin se, että haluaa huolehtia lapsistaan sekä vaikkapa ikääntyvistä vanhemmistaan tai sisaruksistaan on mielestäni sekin degrowthia. Tutkija Raija Julkunen on tutkinut muuttuvaa työelämää ja on huomannut, että nykytyöelämän kannalta on sellaisia työntekoa ikävästi rajoittavia ankkuritekijöitä, kuten pienet lapset, ikääntyvät vanhemmat tai itse rakennettu omakotitalo. Myös kotiseutu voi olla työelämän näkökulmasta ikävä ankkuritekijä. Jos on kiintynyt johonkin seutuun tai paikkaan, ei voi siirtyä joustavasti työn perässä vaikkapa maasta toiseen.
Minulta vielä, kuten huomaat, puuttuu Helsingin degrowth-seminaarin kiteytys. Teen jonkinlaisen kiteytyksen vielä, mutta ehkä on ensin kirjoitettava Kansan Uutisten kolumni aiheesta ja sitten mietittävä asiaa Matti ja Liisa -lehteen vastauksena nimimerkki Ähäkutille, joka on monin eri sävyin viitannut sosialismiin kolumneissaan.
Niin ne Lapinlahden kunnan strategiat! Niistäkin on ollut puhetta kanssasi. Lapinlahden strategiassa sanotaan muun muassa seuraavaa:
"Kuntalaisilla on viihtyisä asuinympäristö, mahdollisuus valita sopiva asumismuoto monipuolisesta tarjonnasta ja hyvät osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä vaikuttaviin asioihin."
Tästä oikeastaan voisi jatkaa Heikkisen Heli, sillä muistan, että Heli sai lapinlahtelaiset tyrmistyksen partaalle aktivoidessaan ihmisiä asukastoimintaan. Vaikka silloin vuonna 2002 tai 2003 tuntuivat moiset hankkeet varmasti puurtajistaan turhauttavilta, asia on präntätty nyt strategiaan.
Pitäisi näitä asioita aina nostaa framille, kun joku hapannaama-kyynikko koettaa latistaa.
Strategiat pöytään, rouvat! Huomenna alamme nostaa haloota siitä, että myös tulokkailla, joiksi itsenikin luen, tulee olla mahdollisuus vaikuttaa asuinkunnan asioihin.
